Tehtaalla töissä – Sauli

Kattotutkalla jo vuodesta 2009 alkaen työskennellyt 29-vuotias Sauli Korkatti on yksi Kattotutkan uuden peltiosatehtaan työntekijöistä. Perheeseen kuuluvat vaimo ja 2- ja 4-vuotiaat tytöt.

Sauli, kerrotko hieman taustastasi?

- Valmistuin kesällä 2007 talonrakentajaksi ja päädyin kilpailevaan kattofirmaan töihin. Tein välissä myös talonrakennustöitä jonkin aikaa, kunnes tulin Kattotutkalle katonmaalaushommiin heinäkuussa 2009, ja sillä tiellä olen edelleen.

Mikä on nykyinen toimenkuvasi?

- Meillä on täällä Askolan Juornaankylässä hieno uusi peltiosatuotantolinja, josta palvelemme kaikkia toimipisteitämme ympäri Suomen. Toimin täällä tuotantotehtävissä, otan tilauksia vastaan ja huolehdin, että ne tulevat tehdyksi ja toimitetuksi. Vastaamme yhdessä Lindgrenin Mikon kanssa tehtaan toiminnasta.

Mukavinta ja haastavinta työssäsi?

- Koen, että asentajien huumori ja heiltä saamamme hyvä palaute työstämme täällä tehtaalla kannustaa meitä joka päivä entistäkin parempiin suorituksiin. Aivan erityisen mukavana koen myös tehtaan työporukan oman huumorin, täällä on hienoa työskennellä. Haasteellisinta työssäni on varmasti aikatauluttaminen. Tilausten tulee olla toimitettuna täsmällisesti jokaiselle työmaalle, jotta työmaat pyörivät. Positiivisella asenteella pärjää!

Millainen on mieleenpainuvin asia Kattotutka-uraltasi?

- Jos työn näkökulmasta katsotaan, niin ehkä sellainen tilanne on jäänyt parhaiten mieleen, kun olin asentamassa kulkusiltoja 10-kerroksisen talon katolla. Silloin kyllä jännitti ja paljon, sillä en tykkää liian korkeista paikoista, vaikka kattofirmassa työskentelenkin.

Mitä haluat tuoda esille Kattotutkasta?

- Kattotutka on Luotettava kumppani. Niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin suuntaan. Kannustava ja tarvittaessa erittäin joustava työnantaja. Meillä on monipuolinen ja todella ammattitaitoinen porukka läpi koko organisaation. Kuntotarkastajat, peltisepät, kattoasentajat ja kattohuolto ym. tekevät päivästä toiseen laadukasta työtä, ja me täällä tehtaalla pidämme takuulla huolen siitä, että homma ei jää ainakaan meistä kiinni!

Teksti: Heikki Sulkala
Kuva: Ville Lindgren

Julkaistu alunperin Kattoposti 2017-lehdessä